BH HK2 VK3 Netop Cante Tinza "Tinka" STDcsd
syntynyt 24.8.2006
Red merle, luonnontöpö häntä, täysi leikkaava purenta
Lonkat A/A Kyynärät 0/0
Säkä: 47 cm Paino: 17 kg
Kasvattaja: Kennel Netop, Viola Gödiker, Saksa
Omistaja: Hanna-Mari Laitala
Tinka tuli minulle loppusyksyllä 2006 sijoitukseen Hansulta. Sain soiton, että tämmöinen pentu oli kasvattajan varauksen peruuntumisen takia kotia ja ohjaajaa vailla eikä kauaa tarvinnut miettiä ennen suostumista, olinhan jo jonkun aikaa haaveillut omasta paimenkoirasta, ja tyttö kuulosti tosi lupaavalta . Lähdettiin sitten Hansun kanssa Saksaan tsekkamaan että tyttö on semmoinen kun molempien toiveissa on ja sieltähän se Tinka mukaan tuli. Lentokentät, parkkihallit, mikään uusi ei tätä tyttöä pelottanut, nenä edellä uusiin seikkailuihin!
Tinka on iloinen, itsenäinen, rohkea, kekseliäs, loputtoman utelias, sosiaalinen ja NOPEA! Tinkalla on hyvä saalisvietti ja se jaksaa treenata pitkäänkin, kotona taas huilataan 100%:sti. Tinkan kanssa treenataan hakua, jälkeä, viestiä, tottista/tokoa, esineruutua ja paimennusta. Agilityssäkin on startattu muutama kerta, mutta elämässä vaan yksinkertaisesti loppuu aika kesken tälläisen lajimäärän kanssa.
Tinka on aivan rehellisesti unelmieni koira. Se on aina iloinen, se kuuntelee ja tottelee eikä koskaan hukkaa toimintakykyään, sen lisäksi tytön hermot ovat ihan rautaa. En olisi ikinä uskonut, että saisin koiran, jonka kanssa voin esimerkiksi lähteä matkalle ihan mihin vaan, käydä lenkillä lähiössä ilman remmiä tai jättää koirani hoitoon hyvillä mielin, tietäen että se sopeutuu kyllä. Tämä neiti on tiivistettynä mun elämäni valo, harrastuskaveri, lenkkikaveri, tyynyn- ja varpaiden lämmittäjä ja korvien putsaaja.
Palloa Tinka palvoo, ja pallon/patukan avulla meidän treenaaminen onkin ihanan vietikästä ja iloista. En ole oikein ikinä ennen pitänyt tottelevaisuuden treenaamisesta (pakkopullaa) mutta Tinkan kanssa olen oppinut nauttimaan tottiksestakin kympillä, neiti saa minut aina hämmästelemään sitä, miten nopeasti se oppii temput kunhan vaan osaan ne sille opettaa.
Tinka ei ole kovin ahne, mutta suoraan sanottuna olen siitä melko iloinen, sillä normaalielämä on huomattavasti helpompaa koiran kanssa, joka ei vedä naamariinsa kaikkea mikä eteen osuu. On mukavaa, kun voin huoletta jättää ruokaa (no ei nyt sentään ihan mitä vaan...) kotona esille ilman että kaikki on ahmittu kun palaan. Silti Tinkan kouluttaminen nameillakin sujuu, mutta meininki on aivan erilaista kun lelut otetaan esiin.
Kotona Tinkaa ei yleensä edes huomaa. Se nukkuu ja huilailee, mutta kun merkit näyttävät siltä, että lähdetään lenkille/treenaamaan/johonkin, neiti on häntä ojossa eteisessä, valmiina uusiin seikkailuihin.
Kuva: Juha Löytöläinen
