Perjantai-iltana lähdettiin Tiian, Tanjan, Hikan ja Lucan kanssa kohti Itä-Suomea, Pia Hjerpen luo katsomaan mitä meidän koirat tuumaa lampaista.

Partiolaisten mökki Röskö oli positiivinen yllätys, ihana paikka, koirat sai juosta ulkona vapaana ja sisällä oli kaikki tarvittava tiskikone mukaan lukien!

Mutta asiaan: tiivistettynä viikonlopun paimennuksesta: Lauantaina sitten ekan kerran tavattiin Pialla klo 9 aurinkoissa mutta tuulisessa ilmassa. Sovittiin järjestysnumerot koirille ja aloitettiin. Katseltiin ja opeteltiin samalla kun Pian kasvatit kävivät paimentamassa. Oli tosi mielenkiintoista ja opettavaista, sillä mukana oli aivan aloittelevia sekä jo kisanneita ja kisoihin menossa olevia koiria. Niistäkin olisi kiva kertoa, mutta ei taitaisi yksi blogi riittää, kaikenkaikkiaan toimivia ja kauniita aussieita!

Tinkan vuoron tultua hain sen odottelemaan hetkeksi aitauksen reunalle tutustumaan ja tottumaan uusiin hajuihin ja paikkaan. Kun tuli aika mennä aitaukseen, Tinka ei millään halunnut tulla, sillä se pelkäsi lampaita! Ihan hirveesti. Päästiin lampaiden ohi mutta sisälle lammasaitaukseen (missä treeni yleensä aloitetaan) se ei tullut, ja kun sen sinne sain, se vaan yritti ulos, vaikka kuinka taputtelin lampaita yrittääkseni rohkaista sitä. Pia ehdotti, että kokeillaan isolla alueella, sillä kaikki koirat eivät pysty aloittamaan suljetussa tilassa lampaiden kanssa. Mutta isossakin tilassa Tinka vain pelkäsi lampaita tai ei välittänyt niistä ollenkaan. Pia ehdotti, että otetaan lopuksi Tinka aitaukseen Minin (Pian osaavan nartun kanssa, jolla juoksujen tärppipäivät päällä) kanssa lopuksi.

Tultiin taas aitaukseen, Pia ja Mini olivat keskellä lampaiden kanssa. Päästin T:n irti ja menin Pian ja lampaiden luo.Tinka kierteli aitauksen reunoilla etsien ulospääsyä, kävi p**kalla, teki kaikkea muuta paitsi katsoi lampaita. Pia sitten jo totesikin, että taitaa tyttö olla vielä liian nuori, ei viitsi kiusata enempää. Huusin sitten Tinkan luokse - ja PAM - jotain loksahti paikalleen, sillä yhtäkkiä kesken juoksemisen mun luo se huomasi lampaat ja lähti niitä kohti ja kiertämään...
Mitäs tuohon osaa sanoa. Se taisi sitten syttyä. Tinka sai hetken paimentaa lampaita ja sitten Pia ilmoitti, että nyt kun on vielä kivaa ja virtaa, koira kiinni ja pois.
 
Iltapäivällä toinen setti ja edelleen tarvittiin Minin apua (lampaat liimaantuivat nurkkaan eikä Tinka älynnyt tehdä niille mitään), mutta nyt ei mennyt aikaakaan, kun Mini tuli paikalle kun Tinkan itsetunto koheni. Tosi hienon näköistä menoa, vaikken oikeasti vieläkään paimennuksesta muuta kuin perusteet ymmärräkään.
Sunnuntaina otettiin vain yksi setti ja Tinka oli viimeisenä siltä varalta että Miniä tarvitaan. Minin pissat laittoi pojat vähän sekaisin, joten se oli otettava viimeisenä.
Hain Tinkan paria vuoroa ennen jo aitauksen reunalle ja se jo haukkui käskevästi aitauksen lampaille aina kun ne menivät ohi.
Tällä kertaa päästiin jo porteistakin läpi ilman sen suurempia pelkoja (vaikka odottavat lampaat tuijottivatkin meitä), ja aitauksen portilla lampaat tukkivat nurkassa meidän pääsyn aitauksen tukkimalla kulman, joten Tinka haukkui niille, ja sitä innostusta kun se huomasi, että nehän pelkää HÄNTÄ!!!
Lampaat menivät Pian luo keskelle ja päästin Tinkan irti ja menin Pian luo itsekin. Ja Tinka lähti heti kiertämään lampaita, näykkäisi takajalastakin liikkeelle, kerran Pia joutui kepin kanssa kieltämäänkin, kun kävi lampaan villoihin kiinni kun kuumeni (se ei ole sallittua).
Keppiinkin (paimennuskeppi jolla ohjataan koiraa) Tinka jo alkoi reagoida hieman. Setti lopetettiin kun lampaat oli peipattu, sain koiran jotenkin luokseni ja ulos.

Että oli hieno fiilis!!! Tinka oli NIIN ylpeän näköinen kun vein sen autoon. Ja ehkä omistajakin oli ihan pikkuisen ylpeä Tinksuliinistaan...
Toivottavasti päästään joskus (pian) uudestaan!!!!!!!!!!!!!!!

Kiitos Kuvasta Hansulle (kuvan ottaja: Hanna-Mari Laitala)