Kerrankin tuuli - ja oli  kylmä.

Otin Tinkalle kaksi maalimiestä, palkkana oli leikkimistä, toisella patukka ja toisella pyyhe. Maalimiehet meni tuulen alapuolelle 50m:iin ja heillä oli maastopeitto (mun uusi, sain postitse viime viikolla) päällä, ettei ole mahdollisuutta etsiä silmillä.

Taas kerran tultiin nelivetoa radalle, moikattiin ei piilossa olevat ihmiset ja sitten koitin katsoa tuulen mukaan oikean lähetyspaikan. Nenä näytti käyvän maalimiehen suuntaan, mutta lähetyksessä lähtikin ihan eri suuntaan hohhailemaan? Kutsuin koiraa, mutta sitten se näyttikin saaneen hajun ja lähti häntä pystyssä kohti maalimiestä, ja sieltähän se äijä löytyi. Metsässä tuo tuuli menee ihan miten sattuu, nytkin sai hajun keskilinjan suuntaisesti vaikka tuuli oli krepin mukaan viistosti keskilinjalle päin. Leikkipalkka oli ok, mutta paljon kivempaa oli nuolla Tiian naama ja halailla :-) Päivi tuli mukana ja siirtyi metsässä radalla eteenpäin, ettei tule hajuvanaa tai jälkeä seuraavalle.

Lähetin Tinkan seuraavalle, ja taas se meni ihan mihin sattuu. Kutsuin pois ja uusi lähetys. Taas meni jonnekin vaan, mutta sai jostain sitten hajun maalimiehestä ja Päivi sai paljon rakkautta kun Tinka oli niin onnellinen kun se löytyi... Pyyhepalkka oli kiva, mutta selvästi halipusut vielä kivempia.

Ens kerralla pitää kokeilla siinä lähipellolla semmoista, että maalimies on ojassa pellolla ja lähetän Tinkan tuulen alapuolelta. Tosin nenä ei mene juurikaan enää maahan, mutta se voisi vahvistaa sitä tuulietsinnän mielikuvaa Tinkalla, varsinkin kun jälkitreenaus aloitetaan pian. Lisäksi voisi käyttää ääniapuja jonkin verran metsässä, että saa se nopean lähdön keskilinjalta.