Tinka pääsi ensin tallaamaan, että olisi vähän purettu ylimääräistä virtaa ja intoa, sitten toiseksi viimeisenä treenaamaan. Tällä kertaa kokeiltiin leluja motivaattorina, eli maalimies leikki Tinkan kanssa, härnäsi lelulla keskilinjalla ja sitten kirmasi sataa metsään (ei kuitenkaan kovin syvään) ja päästin Tinkan perään.

Tinka lähti täysiä joka ikisen maalimiehen perään mutta leikki ei sitten jaksanut kovin kauaa kiinnostaa. Sama kaikkien maalimiesten kanssa (3 yhteensä), lopuksi vielä Anne leikki Tinkan kanssa viimeisellä piilolla ja sitten kesken leikin juoksi metsään ja mä vein koiran pois.

Hyvä yritys, mutta ei sekään ollut se mitä etsittiin. Kävin vakoilemassa Marin ja Rivan blogissa (http://www.mmmorko.vuodatus.net/blog/archive?m=08&y=2006) vielä muita mahdollisia ratkaisuja, ja kyllä tämä Tinkan tilanne kuulostaa tosi samanlaiselta kuin Rivalla aikoinaan, eli jatkan kuten Marikin teki, eli ruokapalkka ja koira ei ole saanut aamuruokaa, vietetään aikaa maalimiehellä ja maalimies ottaa todellakin kontaktia koiraan. Myös Tinkalle voisin ottaa yksi pisto kerrallaan ja koira autoon, sitten pari koiraa välissä ja Tinka uudestaan radalle.

Ja sitten aletaan opetella sitä haukkua. Olen pohtinut tosi paljon teenkö Tinkasta rullakoiran vai haukkuilmaisevan, ja ikävä kyllä (täältä voin myöhemmin todistaa ratkaisuni jos haukusta tulee ongelma myös tottiskentällä) haukku on minulle itselleni se looginen ilmaisutapa, pidän rullaa monimutkaisena ja virhemahdollisuudet ovat siinä niin monenlaiset. En siis usko olevani tarpeeksi hyvä kouluttaja, että saisin Tinkasta opetettua rullakoiran.