Päästiin uuteen metsään treenaamaan hakua. Kokeilin nyt Tinkalle ekan kerran sitä, että yksi pisto kerrallaan ja autoon. Aamulla Tinka sai vaan piimää ja kananmunankeltuaista ja vähän sokeria, että on energiaa mutta olisi kuitenkin nälkä treeneissä.

Ekalla pistolla tyttö oli taas ihan täpinöissään, ei olisi millään malttanut odottaa että pääsee metsään. Maalimies oli valmiina 50 metrissä ja tuuli tuli sopivasti sieltäpäin. Keskilinjalla Tinka jo alkoi nuuskuttaa sinnepäin, ja sain lähetyksen onnistumaan tosi hyvään saumaan, kun tyttöllä oli jo kovasti menohaluja. Ukko nousi ja istuttiin rauhassa kehuen kimpassa piilossa. Sitten tultiin keskilinjalle, ja Tinkalla oli jo kiire toiselle puolelle hakemaan seuraavaa äijää, mutta sitä ei tullutkaan, vaan autoon.

Sitten lopuksi vielä Tinkalle pisto, samanlainen, maalimies valmiina, tällä kertaa piilo oli yli 50 metrissä (Milla upposi hyvin tallatessa:-)). Olin ajatellut ottaa ääniavun, mutta sitä ei tarvittu, nenä oli käytössä heti keskilinjalle tultuamme, ja kun pysähdyin lähetyspaikkaan, alkoi semmoinen nuuskutus ilmassa, että ajattelin jättää ääniavun pois. Ja taas sain käskyn juuri oikeaan aikaan, kun Tinkalla oli jo kovat menohalut maalimiehelle. Maalimies löytyi hienosti ja palkkana oli kunnon annos NEUta, mikä hotkittiinkin parempiin suihin aika tahtia, nälkä varmaan.

Olen tosi tyytyväinen treeneihin ja aika vakuuttunut että tällä konstilla saan hieman rauhoittumista treeniin, kun haun idea alkaa aueta Tinkalle näin pisto kerrallaan. Näki ihan selvästi ekan piston jälkeen, miten oli jo hötkyt päällä jatkaa rataa, Tinka kun tykkää etsimisestä, se etsiminen on sille palkka itsessään, eikä se maalimies. Eli näin saan myös maalimiesmotivaatiota kasvatettua, kun sen päivän ruoka tulee nälkäiselle koiralle maalimieheltä.