Lämmin ja painostava keli, auton mittari näytti 23 astetta.

Tinka pääsi ensin mukaan tallaamaan, että saisi sen metsän lumon ja kiinnostuksen pikkulintuhin ja perhosiin ensin vähän laannutettua. Kun tuli Tinkan vuoro, otin ensin kokeeksi metsässä haukkuilmaisua keskilinjan vieressä. Haukkuhan on kentällä lähtenyt aivan loistavasti, mutta eipäs ollut sama homma metsässä. Haukahti maalimiehelle (jolla oli keitettyä maksaa!!!) ja sitten päättikin, että jossain muualla on jotain mielenkiintoisempaa ja lähti haistelemaan ja katselemaan "juttuja"... No, koira takas ja remmiin ettei pääse hippailemaan. Haukku irtosi, mutta ei todellakaan kuin kentällä, ne häiriöt. Maalimies joutui härnäämään pökkimällä Tinkaa että voitti huomion itseensä. Ihme juttu, kun me käydään lähes päivittäin metsässä kävelyllä, että miksi juuri hakumetsä on NIIN mielenkiintonen?

Sitten yksi pisto, maalimies valmiina kuusen alla, taputuksen jälkeen lähetys ja Tinka lähti kuin nuoli suoraan kohti. Löysi maalimiehen ja sai päivän ruuan palkaksi (höystettynä lihalla ja muutamalla maksanpalalla). Sitten autoon.

Eli tämä yhden piston taktiikka on selvästi auttanut keskittymistä. Sitä jatketaan. Ja haukuttamista.

Lopuksi mentiin uimaan Vierumäelle, tai siis minä menin, Tinka ei uinut, kahlaili vaan ja kirmaili Elmon kanssa....