Viikonloppu meni Ylöjärven Käyttöhukkien jälkileirillä - arvatenkin Ylöjärvellä...

Kouluttajana oli Susanna Mölsä, oikein osaava ja mukava kouluttaja. Lauantain jälki oli vähän - erikoinen - sillä sen jälkeen kun olin sen tehnyt, satoi vettä kaatamalla ja lisäksi hevonen kävi heittämässä rundin Tinkan jäljen päällä.... No, mutta ohjeena oli, että itse jälki piti tehdä niinkuin yleensäkin, ja tein Tinkalle noin 50m pitkän jäljen, jolla palkkana kypsiä kananpaloja, välillä 2-10 askelta ilman ruokaa ja aina palkattoman jälkeen pikkuinen kasa ja lopussa purkissa maksanpaloja piilotettuna heinien alle.Tuulikin kääntyi sateen jälkeen, ja jälkeä ajettaessa oli kova sivutuuli. Jälki ajetttiin ihan ookoo mielestäni, vaikkakin monelta kohtaa Tinka nappasi vain toisen puoleiset askeleet (voi juhtua myös voimakkaasta sivutuulesta), ruokaa siis jäi syömättä, mutta se ei ole mitään uutta, pari katkosta matkalla oli, toinen hevosen jälkien kohdalla (Tinka jatkoi kun odotin) ja toinen nenän maasta nosto oli kesken jäljen, en tiedä miksi, mutta siitäkin Tinka jatkoi kun odotin. JA loppupalkasta Tinka meni yli, kun olin laittanut loppumerkin 20cm jäljen jälkeen, se piti mennä tarkistamaan...Itse asiassa koko matkasta Tinka ajoi parhaiten aika lopussa olleen 10-askelisen tyhjän pätkän (siis ei nameja)....

Ohjeena oli alkaa tehdä lyhyempää jälkeä, että Tinka keskittyisi askeleihin huolella ja palkkana jotain superhyvää, esim. Cesaria lusikalla annosteltuna. Ja mun pitää olla lähempänä koiraa tukeakseni sitä, liina niin että voin estää Tinkaa skippaamasta askelien yli. Lopussa pitäisi myös vähän riehua koiran kanssa pallolla tms ja myös jäljelle mentäessä pitää hetsailla koiraa juttelemalla innostuneesti "Missähän se jälki mahtaa olla, mennään etsimään jälki" jne. Ja loppupalkan luona voisin pikkuisen estää koiraa että palkasta tulisi haluttavampi. Ja kehua pitäisi matkalla jos koira selvittää hankalia kohtia. Susannankin mielestä Tinka on erittäin ohjaajaherkkä koira, joten kehujen pitää olla melko mietoja jäljellä.

Sunnuntaina tein siis jäljen Susannan ohjeiden mukaan (noin 20 askelta, joka askelella Cesaria), paitsi että en tajunnut peittää loppupalkkaa... Musta sunnuntain jälki ei mennyt hyvin, Tinka otti musta paljon häiriötä ja myös liinasta joka nousee siis aika ylös jalkojen väliin kun olen niin lähellä. Tinka ajoi jäljen kyllä, mutta edelleen jäi ruokaa syömättä ja kerran jopa kun en päästänyt Tinkaa etenemään, sain turhautuneen äännähdyksen...

Hitsiläinen, pitää nyt miettiä miten jatkan. Tuntuu, että haluaisin edelleen tehdä niinkuin ennenkin, sillä Tinka ei ole ahne, eikä ruoka ole sille se "juttu" jäljellä vaan itse jäljestäminen on se kivoin homma. Pitää miettiä, jos menis tiistaina ajamaan jäljen ja päätän ennen sitä miten jatkan. Hankalaa tämä jäljestäminen...