Treenailtu ollaan edelleen ja lenkillä käyty joka päivä mettässä. Neidin lihakset on aika makeet. Tinkalla on uusi ystävä, Suskun Siiri-dobermanni, joka on nyt 12 viikkoa ja Tinkan ykkösfani.

Tinka on mun unelmieni koira, pitääkin muistaa kiittää Hansua kun seuraavan kerran jutellaan. Niin ihanan iloinen, aina valmis ihan mihin vaan ja uskomaton PALLOHULLU. =) Saa mut aina työpäivän jälkeen lenkillä hymyilemään (ja nauramaankin) pomppimisellaan ja loputtomalla elämänilollaan. Ei näin ihanaa koiraa voi olla? *pitää rapsuttaa rinsessaa välillä*

Me ollaan itse asiassa treenailtu paljonkin, mutta ei aina niin virallisesti. Esineruutua otetaan usein lenkillä, ja se meneekin TOSI hyvin, Tinka rakastaa lelujen etsimistä, etsii niin kauan kunnes löytää, häntä heiluen ja nenä auki.

Tottista otin viime sunnuntaina ekan kerran patukalla leikkiessä, ja kun Tinka pääsi ohi hämmästyksen ("Sivu - jaa mitä, nythän leikitään?!"), ja tajusi että leikki jatkuu kun tekee temppuja, jatkui tottis tosi kórkeassa vietissä, olin aika hämmästynyt miten hienosti Tinka sen tajusi, olin väähn pelännyt ottaa sitä askelta, mutta pakko se oli kun namit ei riitä palkaksi, ei motivoi tarpeeksi. Kiitos Piialle neuvoista! Nyt pitää vielä saada itseni "leikki-keskittyminen" -tilaan etten itse häslää. Tosi vaikeeta. Lisäksi lenkeillä otan paljon sivulle tuloja ja seuraamista Froliceilla ihan vaan huvitukseksi. Ja hyppyjä puiden yli yms.

Haussa on jo otettu tyhjiäkin pistoja ja kaksi kertaa rullan tuontia muun puuhailun ohessa. Senkin (yllättäin?) Tinka vaan hoksasi tosta vaan.

Viestiin Susku lupasi lähteä kakkosohjaajaksi, kivakiva! Agility tekisi mieli aloittaa näin talven tullen, siitä Tinka varmaan tykkäisi ja minä kömpelys kärsisin =)

Jälki on jäänyt vähemmälle, kun ei vaan ehdi kaikkea?

Muuten treenaus jatkuu mutta bloggailu tympii...Sorry...