Oltiin sitten eka kertaa polkupyöräilemässä. Olen siirtänyt ja siirtänyt sen aloittamista, kun olen pelännyt, että Tinka joko tikkaa renkaaseen tai mun nilkkaan niin että sattuu jompaakumpaa tai molempia.

Tänään päätin, että nyt se alkaa, pyöräilyhn treenaaminen, kun ei tämä kesä tästä taida ikinä tulla mutta koiran kanssa pyöräilyyn kelit on ihan täydelliset.

Ensin taluteltiin vähän matkaa mutta se oli tylsää, pitää päästä lujempaa. Ajettiin n. 400m asfalttitiellä että päästiin Lentävänniemen kiertävälle "rantabulevardille". Asfalttitie oli aika vaarallista menoa, neiti vaihtoi puolta ihan miten sattuu ja minä tein äkkijarrutuksia... ;-P

Rantatiellä päästin Tinkan irti ja ai että sitä menemisen riemua!!!! Neiti paahtoi ihan täysillä, jos jäin jälkeen pahasti, teki vielä ylimääräisiä lenkkejä metsään. Ihan kun ei ois IKINÄ saaanut juosta täysillä? Puolen tunnin fillaroinnin jälkeen (mukaanlukien 3 pikaista juomataukoa rannassa) alkoi varmaan olla ylimäääräinen virta purettu, koska sitten voi jo ravata... Ajeltiin sitten lopuksi vielä 10 minsan ravilenkki ympäri meidän lähiötä. Ja pakko mainita, miten hienosti Tinka tuli vastaantulijoiden kohdalle "mukana"-käskyllä vierelle kunnes vapautin taas eläimen juoksemaan. Kolme kertaa kävi kokeilemassa mun housunpunttia, mitä tapahtuu jos siitä nippaisee. VAAN KOLME?! Ja totteli kun kielsin ja sanoin "menevaan".

Nyt päästäänkin sitten tekemään kunnon kuntotreeniä, erityisesti viestiä varten se on tarpeen, koska kävelemällä ei riitä tunnit vuorokaudessa siihen että saisin neidille edes väsyn!