Lauantaina Hansun ja Viksun kanssa Annalla paimentamassa. Tuuli pyöritti lehtiä maasta ja paimennusaitauksessa oli melki polviin asti kuraa (tällöin sitä taas muistaa miten "ihanaa" on kun on opettanut koiran hyppimään itseään vasten tottiksessa...)

Ensin taas mentiin ympyrää ja lujaa... Pikkuhiljaa vauhtia saatiin pois ja hallintaa lisää, ja loppujen lopuksi jopa MINÄ sain Tinkan menemään TOSI nätisti. Se vaati vain PALJON kärsivällisyyttä ja pari perkelettä - plus tietty kehut oikeaan aikaan. Välillä jopa tuntui että alan saada pikkuisen käsitystä siitä, mitä mun pitää tehdä paimentaessa. Onneksi vaan ihan pikkuisen. Takaperin kävely tosi liukkaalla kuraisella alustalla tosin vaatii enemmän tasapainoa kuin mitä ikinä kuvittelin omaavani :)

Videoita täällä, kiitos Hansu! Ja suurkiitos Annalle taas neuvoista ja lampaiden lainasta :)

Käytiin vielä Haminan tottiskentällä ottamassa treenit ja keräilemässä kukkia. Ampumisen siedättämiseen saatiin Hansun kanssa sovittua strategia kun Hansukin pääsi nyt näkemään miten Tinka oikeasti siihen reagoi, eli ainoastaan seuraamisessa neidillä on tullut joku assosiaatio ampumiseen, muuten reaktio on joko utelias tai ei sitä ei ole. Eli nyt muutama viikko ammutaan kentällä niin, että vaan oleskelen Tinkan kanssa ja sitten tulee ampu. Eli sitä vaan sattuu, siitä ei tarvitse välittää. Sitten kun siihen ei enää reagoida mitenkään, ammutaan kaksi kertaa (välillä vaan yksi). Mä en usko että siitä tulee mitään ongelmaa ellei siitä sitä tehdä. Hengailin kentällä Tinkan kanssa ja Hansu ampui useamman kerran, viimeisellä Tinka kuuli mistä ääni tulee ja oli lähdössä kohti Hansua, muuten ei välittänyt muuten kuin kuunteli ääntä.

Sunnuntaina vielä sateessa ja tuulessa peltojälki, noin 150m ja vähän kiemurteleva, nameja siellätäällä ja pallo lopussa, eka vieraan tekemä jälki. T ajoi vasta puolenvälin jälkeen keskittyneemmin, siihen asti aikamoista hohhailua. Pitää taas skarpata jäljen kanssa, käydä vaikka pellolla muutaman kerran ennen lumia. Saman mittaista jälkeä myötätuuleen, hieman kiemuroita niin ettei suunta kuitenkaan muutu, eli ei vastatuuleen, koska se edistää hätiköimistä. Katsotaan saisinko enemmän onnistumisia ja sitä kautta paremman keskittymmisen jälkeen. Jälkihän ei ole tämän ohjaajan lempilaji, liian tylsää ja yksinäistä...