Ollaan nyt innostuttu taas Jossun kanssa viesteilystä. Tosi tavoitteellista treenaamista, kun treenataan silloin kun tuntuu siltä/ehtii/jaksaa/huvittaa... :)

Eli samantapainen treeni kuin viimeksi, koirat erikseen ja molemmat ohjaajat eteni, etäisyys oli kuitenkin pisimmillään vain noin 150m. Tinka ekaks, meni hienosti. 6 matkaa - nopeasti ja suoraan, ainoastaan viimeisellä teki taas "entaholähtee" -juttunsa, juoksi noin 10 m ja jäi hidastelemaan, kutsuin luokse ja uusi lähetys, sitten juoksi noin 50m ja jäi seisoskelemaan ja tuijottelemaan mua, kunnes päätti lähtee takas mun luo. Siinä sitten päätin kieltää sitä (kuka tietää mitä siitäkin vielä seuraa..), kun kielsin, Tinka hidasti ja alkoi ihmetellä, mutta tuli kuitenkin. Olin ihan passiivinen, sanoin käskyn "Mukana" ja käveltiin noin 10m, sitten pysähdys, tiukka tuijotus Jossun arveltuun olinpaikkaan ja lähetys: JA SE LÄHTI - LUJAA! Jesses että tippui kivi sydämeltä, noi on vaikeita tilanteita kun pitää ihan itse keksiä mitä teet...? Onneks se oli viimeinen legi ja Jossulla oli loppupalkka (salamikiusausta ja pallo) valmiina. Viesti on niin harvinainen ja valmistautumaton laji, verrattuna hakuun ja jälkeenm, missä mulla on valmiita ideoita ja temppuja mitä voi tehdä, lisäksi aina voi kysyä joltakulta, mutta viesti on niin paljon enemmän pieniä juttuja, koiran lukemista ja odottamattomia tilanteita. Nyt on semmoinen olo, että tällä kertaa (koputan puuta) selvittiin, ens kerralla sitten näkee mitä koira oppi... :) Jänskää. Tämä on kuitenkin tavallaan ainoa laji, missä yritetään Jossun kanssa oikeesti soveltaa OPM-metodeja kaikessa (OPM=Oman Pään Mukaan). Meni syteen tai saveen, opettavaista tämä ainakin on!

Ja totta puhuen, välillä tuntuu että mun koira on liian fiksu mulle treenattavaksi???!!! Noloa...