Oli sitten pakko mennä kentällä lauantaina, vaikka olo oli ihan tukkoinen, satoi vettä eikä yhtään huvittanut. Siitä tunnistaa paskan ohjaajan. Se menee vaan treenailemaan, kun on pakko - ollut treenitaukoa ja maailma loppuu ellei mee kentälle. Välittämättä yhtään siis siitä, että todnäk saa aikaan enemmän tuhoa kun edistystä.

Otin ensin perusasentoja. Kaisa katsoi ettei mun tarvis antaa vartaloapuja (kun joudun kääntyä katsomaan onko suorassa). Tinka siis on alkanut yhtäkkiä huomaamatta edistämään. Ei paljon, mutta noin 10cm, niin että sen varpaat on mun kenkien kärkien kohdalla (kun ne pitäis olla mun nilkan kohdalla). Se alkoi perusasennosta, mutta nyt huomasin lenkillä treenatessa että on alkanut hakemaan liian eteen seuraamisessakin. Sen siitä saa kun unohtaa perusasiat.

No, aattelin nyt jatkaa tuota perusasennon korjaamista ihan kotona. Klikkeri ja nami, eli back to basics. Tein jo eilen aamulla keittiössä ihan sivulle tuloja ja seuraamsita, näytti hyvältä. Tietenkin matalammassa vietissä treenaaminen korjaa jo sinänsä ongelmaa, mutta haluan onnistumisia ja sitä kautta vahvistaa oikeaa asentoa ja tehdä seuraamisesta mieluisampaa ja jos vaikka saisin kontaktinkin tiiviimmäksi, ei haittaa.

Toka setissä treeneissä otin noutoja ja jääviä (mutta ei seuraamisesta). Jäi vähän höttö olo treeneistä.

Ens kerralla valmistaudun paremmin. Mun pitää nyt miettiä tarkkaan mitä treenataan ja erityisesti MITEN. Eli en osaa käyttää remmiä (yritin korjata sillä perusasentoa, mutta ei toimi) eikä sekään toimi Tinkalle, että korjaan sitä suullisella kiellolla (menee tosi epävarmaksi). Eli kuten ennenkin, pieni sanallinen "o-ou" tms ja uudestaan. On taas vaan oma tottistreenausvietti aika matalalla..... Blaah.