Jossun kanssa Hopeatiellä viestiä treenailemassa.

Päätettiin palata alkeisiin, ehkä harpattiin liian iso askel kerralla kuvittelemalla että a) aussiet osaa kaiken opettamatta ja b) viesti olisi helppo laji. Tössitty koe palautti jalat maan pinnalle, ja nöyrinä aloitamme nyt niinkuin olisi alunpitäen pitänytkin.

Eli koirat erikseen, samanlainen treeni molemmille: B-ohjaaja (eli Tinkan tapauksessa Jossu) lähti koiran kanssa kävelemään, sitten lähetti noin 50m päästä mulle; palkka ja kehut ja samantien lähetys takas (tällävälin Jossu oli edennyt hieman), eli tätä kaavaa toistettiin, niin että koiralle vahvistuu se meidän välillä juokseminen. Kehuttiin vielä koiraa reilusti ennen kun se saapui, näin vahvistetaan oikeaa tekemistä. Oliskohan molemmilla ollut noin 7-8 matkaa juostavana, ilman hallintaa ja odottelua, ne ehtii sitten ottaa myöhemminkin, kun molemmat koirat on hallinnassa ja odottelevat hienosti muutenkin.

Tinkalle tuli lopussa taas keppijuttu. Eli kun lähetin, irtosi - etsimään keppiä? Kutsuin luokse ja sitten uusi lähetys. Lähti hyvin ja palasi mun luo. Seuraavalla lähetyksellä sama homma. Otti suuhunsakin kepin, mutta kielsin ja kutsuin taas luokse ja lähetin, sit lähti.

Mä kun en nyt tajua tuota hommaa... Meneekö se sijaistoiminnolle, ahdistaako sitä, eikö se tiedä mitä se tekee, vai onko treeni vaan tylsää, ennemmin hakisi keppiä? Mitvit tapahtuu? Tinkastahan on tullut ihan keppihullu, mutta en ole sitä ikinä palkannut kepillä treeneissä - ihan tarkoituksella ettei se vaan opi maastotreeneissä palkkaamaan itseään tai tuomaan maalimiehelle/ohjaajalle keppiä heitettäväksi ennenkun hommat on tehty.

Aion nyt jatkaa samantapaisia treenejä, katsotaan auttoiko tuo kielto siitä, että metsässä ei aleta leikkimään kun ollaan treenaamassa. Jossulta lähti joka kerran tosi hyvin mun luo. We shall see...

Tottista ollaan treenailtu nyt pari kertaa kentällä, muuten lähinnä vaan keittiössä. Meidän seuraaminen on NIIN rikki, edistää ja kentällä tiistaina jopa eka kerran sitten noutojen treenaamisen alusta kiersi hyppyesteellä takaisin - monta kertaa. Mun pitää löytää oikea vire tottikseen taas, eli pikku tauko ja siihen asti vahvistan kotona häiriöttömässä ympäristössä oikeaa paikkaa namitottiksen avulla.

Ja meillä on karvaa JOKA PAIKASSA. Tinka alkaa taas olla melko karvaton sporttimalli jo :)