Kiteellä aitatalkoissa ja paimentelemassa helteisenä viikonloppuna. Ihanat pari päivää, kiitos Pia, Hansu ja Tiia!!!

Ekan hulinasetin jälkeen pyysin Piaa ottamaan Tinksin ohjaukseen ja näyttämään mulle mitä mun oikein pitää tehdä, miten mä saan sen vauhdin pois.

Pia sai Tinkan paimentamaan ihanan nätisti ja jotenkin se kai sitten aukesi (IHME?) mullekin, koska viimein aloin tajuta sen vartalouhan, jota mun pitää käyttää, että saan neidiltä vauhdin pois. Meidän ongelmanahan on ollut, että Tinka kiihdyttää itsensä sata lasissa ensin juoksemaan ympyrää ja sitten nippaa lampaita persvilloista, kun mittarit on tarpeeksi kaakossa.

Eli huutamatta, mutta astumalla muutama uhkaava askel koiraan päin kun vauhti nousee, kun koira pysähtyy, paine pois ja homma jatkuu ilman kaunoja. Sen lisäksi jo aitaukseen mennessä pidän neidin hanskassa, ei mitään vetämisiä eikä hötkyilyjä, rauhallinen ja varma sisääntulo aitaukseen. Jopa häkistä poisotot oli nyt nättejä ja ennen kaikkea varmoja.

Lienee paras koputtaa puuta, kun sanon, että NYT on semmoinen olo, että tiedän viimein, mitä tehdä, kun mulle sanotaan "Vauhti pois." Neidiltä löytyi kaiken sen hyrräämisen alta nätti tasapainokin, vaikka se yliflänkkääkin vielä ellen keipillä ohjaa sitä taakse. 

Nautojakin kokeiltiin lopuksi, ja pienestä epävarmuudesta huolimatta Tinka pärjäsi oikein hienosti!!! Ylpeä olen pikku paimenestani. <3

Nyt sitten vaan suuntatreeniä ja odottamaan kesän kaksia klinikoita!!!