Pirkanmaan SRY:n hakukokeen raportti:

Ensin esineruutu: se oli keskellä metsää ja mun oli tosi vaikea hahmottaa lähetyslinjaa, kun en nähnyt kumpaakaan takakulman merkkiä. Lähetin koiran siis keskeltä. Ruutu oli semmoista puskaa, Tinkaa ei näkynyt yhtään koko ruudussa, melko outo olo... Eka pistolta Tinka tuli pois itsekseen (ei tee sitä juuri ikinä) ja siirryin vähän tuulen suuntaan ja lähetin uudestaan. Bähän ajan päästä neiti tulee farkkukankainen rulla suussa, mutta luovutuksessa tiputan sen. Piste lähti koiran löysästä otteesta esineestä, pisteet siis 29/30p.

Sitten henkilöhaku. Voittajaluokan koirat oli metsässä ensin, jouduttiin odottelemaan noin 2,5h metsään pääsyä. Kun päästin Tinkan pissalle, se ontui vähän vasenta takajalkaa, mutta en löytänyt sieltä silloin mitään, mutta polven alapuolella sisäpuolella oli pieni haava löysin sen vasta kisan jälkeen. Muttasiis, maasto oli vasemmalta puolelta kallioista ja oikealla alaspäin vetävää suonpursun hajuista kosteikkoa. Ollaan oltu siellä kerran treenaamassakin. Ennen ilmoittautumista Tinka otti hajun tuulen puolelta oikealta ja päästi pienen piippauksenkin, joten lähetin koiran ensin sinne. Ei ketään, huusin pois. Sitten toinen puoli, ja hetken päästä tuodaankin jo rullaa, villi matka alas kallioita näytölle ja neiti meni jopa nätisti maahankin. Ilmaisu erinomainen tuomarin mielestä. Toiselta puolelta Tinka toi rullan, mutta en hyväksynyt ilmaisua, koska neiti näytti epävarmalta. Lähetin uudestaan, ja taas tullaan rullan kanssa. Näytölle menon puolessa välissä onnistun ihmeellisesti astumaan liinan päälle (Miten?) ja matka tyssää, kun koira peruttaa mun viereen ihmeissään. Uutta käskyähän ei saa antaa. Vähän ollaan siinä sitten ihmeissään, että mitäs nyt, katson tuomaria ja se katsoo vaan takas. No, onneks näin sen umpipiilon vähän matkan päässä ja otan askeleen kohti sitä ja Tinka lähtee epävarmasti sinne. Hitaasti mentiin, mutta perille kuitenkin, ilmaisu puutteellinen. Kolmatta maalimiestä ei sitten löydettykään, kun aika loppui tän kämmäilyn takia. Tuomari sanoi arvostelussaan, että koira liikkuu metsässä reippaasti ja etsii innolla, mutta ohjaajan tulisi olla määrätietoisempi ja selkeämpi. Ihanko totta? L Henkilöhakupisteet 121/170p.

Tottikseen mennessä ajattelen, että koira on varmaan väsynyt, kun pitkä päivä jo takana (koe alkoi klo 8:30 ja tottikseen päästiin neljän maissa), joten virittelen sitä pallolla ennen. Iso virhe. Ei se todellakaan ollut väsynyt, päinvastoin. Itselleni muistutukseksi tähän: onko se vielä ikinä ollut?

Ilmoittautumisessa neiti katselee iloisesti ympärilleen, varmaan etsi sitä kontaktia, kun se oli hukassa? Seuraamiskaaviossa ampumisen aikana tekee pari piruettia mun ympäri, muutenkin pomppii kuin aropupu (koko seuraaminen kuulemma näytti enemmän koiratanssilta kuin tottikselta), ei istu pysähtyessä. Liikkeestä istuminen menee hyvin, mutta liikkeestä maahanmenossa jää istumaan (sanoin käskyn ihan eri äänenpainolla kuin normaalisti). Luoksetulo on tosi nopea ja loppuasento hyvä, mutta ei meinaa tulla sivulle kun vasta toisella vai kolmannella käskyllä.

Tasamaanouto menee kommelluksitta, mutta hyppynoudossa kiertää mennen tullen. A-estenouto menee muuten hyvin, mutta arvostelussa kuulen, että on tiputtanut kapulan (ilmeisesti esteen takana). Ja sitten eteenmeno, meidän lemppari: ennakoi käskyn, joudun komentamaan takaisin, lähtee kuin tykin suusta, mutta ei mene maahan kun vasta toisella käskyllä. Kiva. Tottispisteet 70p. Tässä linkki tottisvideoon, laitan sen tänne ihan vaan siksi, jos se toimisi kuten jalkapuut ennenvanhaan.

Eli koulari saatiin MINIMIPISTEILLÄ. Voi tätä hävetyksen päivää. Kaiken kruunasi, että saatiin I-sijan pokaali, koska muut alokasluokan koirat ei saaneet koularia ollenkaan.

(Kuvassa vasemmalta oikealle: minä & Tinka, Male & Kosti ja Pia & Pipsa)

Kuvaaja: Mira Mäenpää

No, nyt treenataan, ei ilmoittauduta yhteenkään kokeeseen ennenkuin varmasti osataan kaikki, hallinta on kunnossa ja minä ohjaajana kuosissa (luotan Paksun enkeleihin tässä asiassa).

Jos jotain hyvää pitää löytää, niin koira ei ainakaan väsy ja tule perässävedettäväksi lapaseksi, siitä saa olla iloinen, sitä ei sitten nimittäin korjattaisikaan ihan tuosta vaan.